Pinkki

Luin vanhoja postauksia ja mun oli pakko tulla kopsaamaan tää uudestaan tänne. Mun oikeesti rakkain muisto lapsuudesta:

 

Mun ikiomaksi ostettu rakas koira Pinkki. Sain sen 3 tai 4-vuotiaana ja keksin aivan itse sille nimen. Se oli maailman osuvin nimi. Pinkki oli siis karkeakarvainen mäyräkoira ja todella viisas. Se oli rakastavin koira ikinä. Jos itketti, niin se tuli lohduttamaan. Pinkillä ei ikinä teetetty pentuja, mutta se oli maailman parhain äiti kahdelle kissalle ja Piinalle. Meidän kissat jopa imi tissiä Pinkiltä ja Pinkki pesi niitä niinku oikeat äidit. Pinkki rakasti lapsia eikä ikinä tehny mitään pahaa lapsille. Paitsi, poikkeuksena: jos joku muu, kuin meidän perhe yritti ottaa sen talutushihnaa, niin se saatto näykkästä sormesta :D 

 

 

Pinkki oli myös kova näyttämään oman mielipiteensä, jos se jätettiin yksin kotiin. Se oli aina repiny oven eteen jonku tyynyn tai pehmolelun, jos se jäi yksin. :D Se söi elämänsä aikana 7 suklaalevyä ja eli pitkään. Ei kannata siis huolestua, jos muutama pala menee koiralla suusta alas ;D Lenkille lähdettäessä se oli ihan vauhkona. Mennessä se veti ku peijoona, tullessa sitä sai vetää perässä :D Risteyksessä se aina katso taakse ja piti näyttää suuntaa mihin käännytään... Pinkki veti myös potkukelkalla todella lujaa :D Pinkkiä käytettiin näyttelyssä, mutta sillä oli naisten yleisin vika; liian leveä peppu. Pinkki myös kakkasi keskelle näyttely-ympyrää ja tuomari siivosi kakat.

 

Pinkki oli myös joskus hyvä metsäkoira, joskus taas se ei jaksanu lähteä mihinkään vaan istu nuotiolla isän kanssa :D Pinkki oli pienempänä vähä ärhäkkäämpi tän suhteen. Myöhemmin todella laiska. Pinkki ei pitäny meidän kissoja kissoina, vaan jos sanoit että "KISSA", niin se juoksi ikkunaan ja katso ulos. Oikeitten kissojen jahtaaminen oli sen lemppari puuhaa. 

Jouluna haudalle lähtiessä Pinkki jäi usein yksin kotiin. Se oli menny lahjakasan ääreen ja alkanu kaivamaan omaa pakettia. Ilmeisesti sellainen oli sen omasta mielestään löytyny. Kun me tultiin kotiin, ulko-oven edessä oli luistimien teräsuoja-paketti auki revittynä :D FAIL! Ilmeisesti paketti oli näyttäny just samalta, ku luupaketti. Pinkki tiesi aina millon on joulu ja se tiesi aina, että sillon se saa ainakin luun.

 

Iän myötä Pinkillä alko kuulo huonontuun huomattavasti. Sillä oli tapana kaivaa kaikkea mahdollista. Tottakai, onhan mäyräkoirat sellasia! Se kaivo aina sen oman kopin alustan niin, että pelkästään nurkat piteli sitä koppia pystyssä ja alla oli aivan jumalaton kuoppa. Se opetti myös meidän Piinan kaivamaan samanlailla. Ja Piinahan on beagle. Sillä oli kuitenkin tapana juoksuremmissä kaivaa kuoppaa meidän terassin alle :D Ja ku sillä huonontu kuulo, niin isä sai aina huutaa miljoona kertaa sille, että "PINKKI LOPETA!" eikä tehonnu. Loppujen lopuksi sitä piti käydä koputtamassa selkään.. Sitte se huomas, että jäi pahanteosta kiinni :D

Pinkki kuoli 14-vuotiaana. Sillä tuli massuun kasvain. Eläinlääkäri sano, että se saa elää niin kauan, kun sen häntä heiluu ja elämä on mielekästä. Yhtenä päivänä, kun tulin koulusta, se ei tullu ovelle vastaan. Osku tuli sanomaan mulle, että "Pinkki on menny koirien taivaaseen". Iskä oli käyttäny Pinkkiä piikillä ja päästäny Pinkin tuskistaan kaikkien koiraenkeleitten luokse. Pinkki kattelee mua varmaan nyt tuolta pilven reunalta, heiluttaa häntää ja nauraa sillä omalla erikoisella tavallaan. Se näyttää hampaita, mutta heiluttaa hirveesti häntää. Onhan se sentään kaikkien aikojen parhain koira!