Luin vanhoja postauksia ja mun oli pakko tulla kopsaamaan tää uudestaan tänne. Mun oikeesti rakkain muisto lapsuudesta:
Mun
ikiomaksi ostettu rakas koira Pinkki. Sain sen 3 tai 4-vuotiaana ja
keksin aivan itse sille nimen. Se oli maailman osuvin nimi. Pinkki oli
siis karkeakarvainen mäyräkoira ja todella viisas. Se oli rakastavin
koira ikinä. Jos itketti, niin se tuli lohduttamaan. Pinkillä ei ikinä
teetetty pentuja, mutta se oli maailman parhain äiti kahdelle kissalle
ja Piinalle. Meidän kissat jopa imi tissiä Pinkiltä ja Pinkki pesi niitä
niinku oikeat äidit. Pinkki rakasti lapsia eikä ikinä tehny mitään
pahaa lapsille. Paitsi, poikkeuksena: jos joku muu, kuin meidän perhe
yritti ottaa sen talutushihnaa, niin se saatto näykkästä sormesta :D
Pinkki
oli myös kova näyttämään oman mielipiteensä, jos se jätettiin yksin
kotiin. Se oli aina repiny oven eteen jonku tyynyn tai pehmolelun, jos
se jäi yksin. :D Se söi elämänsä aikana 7 suklaalevyä ja eli pitkään. Ei
kannata siis huolestua, jos muutama pala menee koiralla suusta alas ;D
Lenkille lähdettäessä se oli ihan vauhkona. Mennessä se veti ku
peijoona, tullessa sitä sai vetää perässä :D Risteyksessä se aina katso
taakse ja piti näyttää suuntaa mihin käännytään... Pinkki veti myös
potkukelkalla todella lujaa :D Pinkkiä käytettiin näyttelyssä, mutta
sillä oli naisten yleisin vika; liian leveä peppu. Pinkki myös kakkasi
keskelle näyttely-ympyrää ja tuomari siivosi kakat.
Pinkki
oli myös joskus hyvä metsäkoira, joskus taas se ei jaksanu lähteä
mihinkään vaan istu nuotiolla isän kanssa :D Pinkki oli pienempänä vähä
ärhäkkäämpi tän suhteen. Myöhemmin todella laiska. Pinkki ei pitäny
meidän kissoja kissoina, vaan jos sanoit että "KISSA", niin se juoksi
ikkunaan ja katso ulos. Oikeitten kissojen jahtaaminen oli sen lemppari
puuhaa.
Jouluna
haudalle lähtiessä Pinkki jäi usein yksin kotiin. Se oli menny
lahjakasan ääreen ja alkanu kaivamaan omaa pakettia. Ilmeisesti
sellainen oli sen omasta mielestään löytyny. Kun me tultiin kotiin,
ulko-oven edessä oli luistimien teräsuoja-paketti auki revittynä :D FAIL! Ilmeisesti
paketti oli näyttäny just samalta, ku luupaketti. Pinkki tiesi aina
millon on joulu ja se tiesi aina, että sillon se saa ainakin luun.
Iän
myötä Pinkillä alko kuulo huonontuun huomattavasti. Sillä oli tapana
kaivaa kaikkea mahdollista. Tottakai, onhan mäyräkoirat sellasia! Se
kaivo aina sen oman kopin alustan niin, että pelkästään nurkat piteli
sitä koppia pystyssä ja alla oli aivan jumalaton kuoppa. Se opetti myös
meidän Piinan kaivamaan samanlailla. Ja Piinahan on beagle. Sillä oli
kuitenkin tapana juoksuremmissä kaivaa kuoppaa meidän terassin alle :D
Ja ku sillä huonontu kuulo, niin isä sai aina huutaa miljoona kertaa
sille, että "PINKKI LOPETA!" eikä tehonnu. Loppujen lopuksi sitä piti
käydä koputtamassa selkään.. Sitte se huomas, että jäi pahanteosta
kiinni :D
Pinkki
kuoli 14-vuotiaana. Sillä tuli massuun kasvain. Eläinlääkäri sano, että
se saa elää niin kauan, kun sen häntä heiluu ja elämä on mielekästä.
Yhtenä päivänä, kun tulin koulusta, se ei tullu ovelle vastaan. Osku
tuli sanomaan mulle, että "Pinkki on menny koirien taivaaseen". Iskä oli
käyttäny Pinkkiä piikillä ja päästäny Pinkin tuskistaan kaikkien
koiraenkeleitten luokse. Pinkki kattelee mua varmaan nyt tuolta pilven
reunalta, heiluttaa häntää ja nauraa sillä omalla erikoisella tavallaan.
Se näyttää hampaita, mutta heiluttaa hirveesti häntää. Onhan se sentään
kaikkien aikojen parhain koira!
4 kommenttia:
Voi ihana Pinkki!!!! Sitä on niin ikävä :(
niimpä :(
Tulipa taas tippa linssii ja ikävä toista :( <3 vaikka onhan siitä jo 6 vuotta...
niimpä :( ooks kattonu sen leffan marley & me? aina hullu itku tullee siinä!
Lähetä kommentti