mamma och pappa

Päivä 1 - Esittele itsesi   Päivä 2 – Eka rakkaus

Päivä 3 – Minun vanhempani   Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään
Päivä 5 – Mitä on rakkaus?  Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Paras ystäväni   Päivä 8 – Se hetki
Päivä 9 – Uskoni   Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni   Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla   Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani   Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni   Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa   Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki   Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen   Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani   Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin   Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 – Viimeinen hetki

Päivä 3 - Minun vanhempani

 Ompa vaikea kirjottaa omista vanhemmista. Oon yrittäny jo pitkään alottaa tätä, mutta ei oikeen luista tää kirjottaminen. On vaikeeta kirjottaa, kun ei halua paljastaa liikaa. Noh, mun vanhemmat on edelleenkin yhdessä. Tää kai on oleellisin tieto tässä maailmassa tällä hetkellä. Meillä on aina ollu yhtenäinen perhe, kiitos siitä vanhemmille. Koko sukukin on todella läheinen. Se on tavallaan ehkä iskostunu jo pienestä pitäen päähän tää läheisyys. En kyllä ihan heti keksi meidän suvusta sellasta paria, joka olis eronnu for real :) 

Mun vanhemmat on aina panostanut hurjasti meihin lapsiin. Meitä on aina muistettu merkkipäivinä, annettu rahaa, huolehdittu välillä liiankin paljon ja ostettu vaikka minkänäköstä harrastusjuttuja, jos ollaan vaan innostuttu jostain. Meillä on aina ollu kaikki. Ikinä ei oo tarvinnut lainata luistimia, suksia, akvarelleja, laskettelusuksia, pianoa tai mitä nyt näitä on! Me ollaan saatu kyllä elää lapsina ihan viimeseen pisaraan asti. Äiti ja isi on antanu meille hyvän asuinalueen, ison pihan ja oman kodin. Meidän on pitäny tehdä "töitä" kotona kuitenkin kaiken tämän eteen :)

Mulla on tietysti ollu kivikkoisin ja toisaalta hellityin tie lapsesta täysikäseksi.  En voi sanoa aikuiseksi, koska oon varmaan ikuinen lapsi. Ensimmäinen lapsi on aina tietysti kaiken keskipiste aluksi ja mua on kyllä varmasti ensimmäiset 2-vuotta hellitty niin ettei mitään järkeä. Oon kyllä aina osannut varmasti sitä huomiota hakea vanhemmilta senkin jälkeen :DDD Kaikki kuitenkin mun osalta tuli/tulee vanhempien eteen ensimmäisenä; eka juomiskerta, poikaystävä, muuttaminen pois kotoa jne. Siinä mielessä mun sisaruksille nää asiat on ollu helpompia. Tuo meidän Samppa poitsu on ollu vähä nopeempi ainakin yhdessä asiassa, sillä se on jo kihloissa Janeten kanssa :D -Mirka