lauantaina, helmikuuta 11, 2012

Kielet

Pitkä kertomus mun kielitaidoista. Hyppää yli, jos ei kiinnosta! :)

Oon aina tykänny opiskella kieliä. Mulle on ihan sama oonko käynyt jo samat asiat aiemmin. Aina vieraita kieliä voi kerrata. Sillon ne iskostuu paremmin päähän. Tuli tää aihe vaan mieleen, kun ammattikorkeasta oon nyt ruotsin aktivointi kurssilla, vaikka mun ei sitä kyllä sinänsä tarvis alkeita enää opiskella. Mun mielestä tuo "aktivointi" on vaan niin hyvä sana. Haluan nimenomaan aktivoida tota kieltä ja iskostuttaa sen mun takaraivoon taas kerran. 

Millon mä opiskelin viimeksi ruotsia? Lukiossa. Käytänkö sitä päivittäin? Harvemmin. Luen ruotsalaisia blogeja päivittäin ja Aftonbladetia melkeen joka päivä, mutta mites tuo oma tuottaminen? Ei niin loistavaa... tai no oon mää mielestäni keskivertoa parempi. Haluan olla vielä parempi. Ainut ruotsinkielinen tuotto mun omasta suusta on yleensä Facebookissa sukulaisille. Nekin on harvoin muutamia sanoja eikä todellakaan mitään pitkiä lauseita. Siks koin tärkeeksi, että saan jotakin opetusta ennen ammattikorkean varsinaista kurssia ruotsista. Ja joudun itse kirjottamaan tekstiä, tekemään tehtäviä ja ennen kaikkea yhä enemmän joudun olemaan kielen kans tekemisissä.
Venäjä on sitten toinen asia erikseen. Opiskelin sitä lukiossa myös. Rakastan sitä kieltä. Musta se on ihan mahtavaa! Mun mielestä se ei oo ollenkaan rumankuuloista niinku jotku sanoo. Mua kiinnostaa niiden kulttuuri. Ammattikorkeessa otin venäjää taas 10op. No me lähdettiin ihan kirjaimista liikkeelle ja mulla oli vähän tylsää alussa. Mutta ennen kaikkea kertasin kokoajan sitä kieltä. Mulla on iskostunut kyllä ne alkeet siitä kielestä jo jotenkin mun aivoihin. Nyt en vaan haluis unohtaa sitä kieltä tai sen kielen kirjottamista. Tuo on maksimimäärä mitä ammattikorkeessa tota kieltä voi lukea. Oon yrittäny kansalaisopistoon muutaman kerran etten unohtais, mutta aina ku oon menny, niin ne ryhmät on peruttu pienen osallistujamäärän vuoksi. Täällä venäjän osaaminen on erittäin iso etu työnhaussa. Täällä on ollu venäläisiä paljon sesonkina ja kieltä kuulee sillon ympärillä kokoajan. Ainut huono puoli niissä ainakin täällä on vaan niiden autoilu ja taxfree-jonotus :D 
No hei, ei nää mun kielten opiskelut tähän vielä lopu. Oon lukenu myös ranskaa lukiossa; ainaki jotakin 10 kurssia ja kaikista sain numeroksi 10. Meidän ope oli varmaan jotenki rento :D. En ymmärrä sitä kieltä juuri yhtään, puhumattakaan jostain puhumisesta tai kirjottamisesta. Lausuminen onnistuu kyllä ja tunnistan joitakin sanoja sieltä täältä. Tästä on ollu apua erityisesti kosmetologikoulussa. Noissa purnukoissa ja purkeissa lukee yleensä nimet selostukset ranskaksi. Oon myös tietysti käyny vähä espanjaa, mutta en muista ku muutamia juttuja siitä. Sinänsähän toi ranska autto sen opiskelussa aika paljon.
Englanti on mulle aina jotenki ollu pakkopullaa. Mä en niin oo kiinnostunu siitä. Ai miksi? En tiedä..ehkä se on jo niin tuttu. Samalla tavalla, ku mun mielestä äikkä on tylsää, ku se on suomee hah! Puhun kyllä suhkot sujuvaa englantia, jos en koe mitään paineita siitä. Niinku en sais ajatella ikinä, että "toi on mua parempi puhumaan enkkua" tai "ei tuo ymmärrä mitä yritän sanoa", koska sitte oon vähä ujo ton enkun suhteen. 

Oikeestihan suomalaiset osaa aika hyvin englantia, jos verrataan vaikka noihin välimeren maihin tai venäjään... Eikä oikeesti ketään kauheena kiinnosta miten puhuu englantia, kunhan tulee ymmärretyksi. Ja oon itekkin kyllä niin kriittinen itteni suhteen. Mun on joskus tosi vaikea sanoa jotain asiaa enkuksi, koska mun mielestä sen pitäis mennä kieliopillisesti oikeen. Jos en osaa sanoa sitä oikeen, niin tulee paineita :D Tänki kohalla taas pätee sama ku tossa ruotsinkinopiskelussa, että luetun- ja kuullunymmärtäminen on ihan ok, mutta oma tuottaminen ei oo niin hyvää. Katon esimerkiksi kaikkia sarjoja englanniksi englanninkielisillä teksteillä, mutta enhän mä puhu niin paljon enkkua. Kyllä täällä ehkä enemmän kuitenkin joutuu ns. "tavallisena tallaajana" puhumaan englantia mitä Pohjanmaalla. Nuo turistit nimittäin "nykii välillä hioista" ja joutuu vastailemaan kysymyksiin. Eikä sen suhteen silleen oo ollu mitään vaikeuksia. Yleensä pitää vaan neuvoa tietä tai ne kysyy, että onko "jotain paikkaa" täällä.. 
Huh tulipa paljon tekstiä. No, joskus näinki päin. Toivottavasti jaksoitte lukea mun kielitaidoista :D Mutta lukekaa niin paljon kieliä, ku vaan ikinä jaksatte. Niistä on kyllä aina välillä hyötyä. Nimimerkillä: ei ikinä saksaa opiskellut, mutta muutamalla ranskan sanalla ymmärretyksi tullut saksalaisille. Ja monet ulkomaalaiset ilahtuu, ku osaa muutamanki sanan. Esim. kassalla monesti oon sanonu venäjäksi hinnan, kiitos, olehyvä yms. Ja ovat olleet todella ilahtuneita. Tietysti olisin itsekkin iloinen, jos ulkomailla joku sanoo muutaman sanan suomeksi :) Palaillaan! -Mirka kuvat: we heart it

Ei kommentteja: